Vuosina 2006-2015 asuin pitkiä aikoja Venäjällä vienankarjalaisessa Paanajärven (Panozero) kylässä. Kylä on kaunis, kummallinen, lumoava ja raskas paikka. Kylän maisemassa ja arjessa elää nykyisyyden rinnalla satojen vuosien takainen aika, mutta ajan muutokset ovat siellä jyrkkiä, nopeita ja henkilökohtaisia.

Paanajärvi sijaitsee syrjässä, melkein eristyksissä, kammottavan huonokuntoisten teiden ja lossiyhteyden takana, Vienan Kemijoen rannalla. Jokeen on jo vuosikymmenien ajan suunniteltu uutta patoa, joka toteutuessaan olisi hukuttanut kylän. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kylän säilyttämiseksi on taisteltu, ja nyt rakenteilla oleva pato jättänee kylän koskematta. Asuessani kylässä asiasta ei ollut vielä varmuutta, ja aavistus nousevan veden uhasta oli jatkuvasti taustalla. Kylän elinvoimaa ja olemassaoloa uhkaa myös köyhyys ja työttömyys.
Tein Kylässä restaurointitöitä ja pidin käsityöasemaa, mutta olennaisinta oli se, että asuin yli satavuotiaassa hirsitalossa saaressa, sen korkeimmalla kohdalla, keskellä Vanhan Kylän satumaisen kaunista maisemaa ja elin osana kyläyhteisöä, sen arkea ja vuodenkiertoa.
Kylässä asuminen tarkoitti myös jatkuvaa kulkemista Suomen ja Venäjän välisen rajan yli. Raja on konkreettinen raja kahden valtion välillä, mutta myös kahden hyvin erilaisen arjen, maailman ja todellisuuden välillä. Ero on jyrkkä ja siihen oli joka kerta hidas sopeutua.
Paanajärvivuodet sijoittuvat elämässäni aikaan siirtyessäni nuoruudesta aikuisuuteen. Kylä, sen ihmiset, maisemat ja kaikki siellä kokemani ja oppimani on vaikuttanut vahvasti siihen, miten katson maailmaa tai koen ihmisyyttä. Jaan nykyisen arkitodellisuuteni Kylän muistojen ja tarinoiden kanssa. Eri todellisuudet sekoittuvat keskenään. Kannan Kylää mukanani, olen yhtäaikaa monessa paikassa ja ajassa. 

Tämän näyttelyn kuvat ja tarinat sijoittuvat Paanajärven maisemaan mutta nekin ovat kulkeneet monta kertaa edestakaisin rajan yli. Muistot ja maisemat ovat kerrostuneet ja sekoittuneet. Kuva hajoaa ja rakentuu yhä uudelleen.

KYLÄ on mielentila, rinnakkainen todellisuus ja ajan olomuoto.

Lämmin kiitos
Hennalle tuntikausien avusta näyttelyn rakentamisessa,
Siskoille ja langolle avusta tekstien editoimisessa ja kääntämisessä,
Oonalle ︎ tuesta kirjoitusprosessissa,
Selmalle ︎, Sinille ja Marialle jatkuvasta kannustuksesta ja lämpimästä kiinnostuksesta
sekä
Taiteen edistämiskeskukselle ja Turun Saskiat Rylle näyttelyn tukemisesta!

Kiitos sinulle, kun tulit!
Terveisin Anna-Kaisa Vuonokari