Eräänä päivänä väsyin, marssin kaupungin keskustaan, valitsin taloista rumimmat, tartuin kulmista kiinni ja heilautin nurin.
Raahasin rakennusjätteet kaupungin ulkopuolelle, jätin jäljelle palasia talojen perustuksista, joista rakensin muurin alueen ympärille.

Tukin ympärillä olevat tiet.

Pöly alkoi hiljalleen laskeutua.

Perustuksista irronneista murikoista tein pengerryksiä, ja sorasta käytäviä.

Istutin puita, niistä kasvoi suuria ja paljaita.
Ohikulkijoita poikkesi sisään. Joku polvistui maahan alueen toisessa päässä ja alkoi pyöritellä lohkareita pengerryksiin, tai tasoitella soraa hitaasti sormillaan.

Jotkut jäivät hiljaa istumaan, ja vähitellen heidän kasvojensa kireys valahti, posket alkoivat roikkua

ja he harmaantuivat liikkumattomiksi kiviksi tähän puistoon,
joka on vielä väritön,
jossa on paljaita haarakkaita suuria puita,
pengermiä, joilla kasvaa kuihtuneita kasveja,
joilla on
luidenkaltaiset oksat, joissa on väkäsiä
ja kukkia joiden terälehdet ovat nekin luovuttaneet värinsä ja laskeutuneet, tai jo tippuneet.

Voi kuunnella soran himmeää helinää sormien läpi, ja narahduksia eri puolilta pihaa.

Melodiattomia ääniä,

Onkaloita, tyhjiä tiloja,

aavikoita, erämaita

Pitkään esteettä kulkeva tuuli,

tyyntynyt säätila

kokoelmasta MAHDOTON KAUPUNKI